maanantai, 29. lokakuu 2012

. . . ihmiskuntavaaliuudistus 2012




Kuntavaali 2012 toi eteenpäin kahdenlaisia näkemyksiä:

- joidenkin mielestä kaikki muut kuin peruS voittivat.
- toisten mielestä taas ainoastaan peruS hävisivät

Yksi yhteinen oli kuitenkin asia: tässä vaalissahan ylipäätään oli vain ainoastaan kyse siitä että noin 87 prosenttia äänestäneistä äänesti peruS vastaan.

Mutta emme lähde tähän lainkaan, joten kiitos ja onnittelut kaikilta kaikille! Ja huomenna uusiksi.





Seurasin MTV3'n tulosiltaa ja tein kaksi huomiota:

- Ensinnäkin, puhuttiin vain yhdestä asiasta. Se oli peruS (sis. jytkY erilaisilla konteksteilla tarjoiltuna).
- Toiseksi, ei puhuttu mistään muusta.

Itseäni olisi kiinnostanut aivan saakelisti alhainen äänestysprosentti, eli siihen liittyvä analysointi.

peruS äänestäjät nukkuivat, se tuli selväksi.

Ongelma(*) ei kuitenkaan ole se että vain peruS äänestäjät nukkuivat, koska kaikki (noin 40%) eivät suinkaan olisi äänestäneet peruS.

Sen sijaan että keskusteltiin siitä miksi juuri peruS äänestäjät nukkuivat, olisi ollut tärkeämpää keskustella siitä kuinka paljon ihmisiä karkottaa uurnilta nimenomaan etääntyminen liittovaltion johdosta ja yleinen, vaikuttamismahdollisuuksien kokemisen puute - noin niin kuin esimerkkikysymyksinä ja ideariiheilynä?

Mutta, sen mitä peruS käsittelyltä ehdittiin sanoa ennen kuin toimittaja huusi päälle ja siirsi keskustelun väkisin takaisin peruS käsittelyyn, olin kuulevinani että lääkkeeksi äänestysprosentin parantamiseen tarjottiin äänestysikärajan laskemista.

Kuten edellisessä kirjoituksessani - ja aiemminkin - olen viitannut, pidän toimittajia erittäin numerotaidottomina ihmisinä. Minä kyllä tunnistan numerotaidottoman ihmisen, sillä olen itsekin sellainen. big time.

Olisi kuitenkin suotavaa että poliitikot olisivat äärettömän paljon numerotaidollisempia ihmisiä kuin toimittajat. Ne poliitikot jotka tarjoavat äänestysikärajan laskemista lääkkeeksi äänestysprosentin kasvattamiseen eivät ole. älkää äänestäkö heitä. heidän numerotaidottomuutensa liikkuu surullisen kuuluisan Annika Lapintien numerotaidottomuuden lailla surullisen kuuluisan itämeren pohjamudissa.

Jos äänestysaktiivisuutta halutaan kasvattaa, meillä on kaksi lyhyen tähtäimen mahdollisuutta ja yksi vähän pidemmän tähtäimen vaihtoehto(**).

Aloitetaan viimeisestä:

- pitkän tähtäimen keino on yleisen sivistystason nostaminen. tämä on sekä kallista, koska suomalaiset ovat jo verrattain sivistynyt kansa vaikka emme mitään vulcaaneja vielä olekaan, että hankalaa koska mitään taikatemppua sivistystason automaattiseksi nostamiseksi ei ole.

Kaksi muuta?

- toinen, selkeästi huonompi, vaihtoehto on äänestysoikeuden muuttaminen äänestysvelvollisuudeksi. se on jo niin huono vaihtoehto, että ohitetaan se ilman tarkempaa käsittelyä.

- viimeinen ja ehdottomasti tehokkain - siis PARAS - vaihtoehto on ikärajan muuttaminen!

Jos ikärajaa tarkastetaan alaspäin, voidaan saavuttaa vain muutamien prosenttiyksiköiden parannus tilanteeseen. Eli, jos ikäraja tarkastetaan vaikkapa 18 ikävuodesta 16 ikävuoteen, voidaan nopeasti laskea ettei se uusi äänestäjäpopulaatio nyt ihan hirveän suuri ole. osa tästä porukasta jättää kuitenkin myös äänestämättä ja edelleen murskaava äänestäjäenemmistö löytyy sieltä yli 18 vuotiaista. muutos olisi tosiaan vain prosenttiyksiköiden luokkaa.

äänestysikärajaa pitäisikin tarkastaa ylöspäin! esimerkiksi sinne viiteenkymmeneen, viiteenkymmeneen viiteen vuoteen suunnilleen.

Näin nimenomaan suljettaisiin pois sitä porukkaa joka jättää äänestämästä. äänestäjäpopulaatio pienenisi, joilloin jäljellä olevista entistä paljon suurempi osuus äänestäisi; hehän nukkuvat muutenkin vähemmän kuin hampit.

Tässä mallissa olisi myös etu, jota ei uskalletta mediassa sanoa: vaalitulokset olisivat parempia, sillä varttuneemmat ihmiset tekevät parempia päätöksiä.

Niin.




(*) Huom, vaikka kirjoitan lauseen sillä tavalla auki, kuin että alhainen äänestysprosentti olisi ongelma, en ole lainkaan varma että se on sitä?
(**) Huom, en ottanut tarkoituksella huomioon äänestysoikeuden rajoittamista sosiaalisin tahi vaikkapa sivistyksellisin perustein sillä mielestäni esitetty idea ikärajan nostosta kuuluu tähän kategoriaan. on tietysti selvä että jos äänestäjä joutuisi tekemään jonkinlaisen p-kokeen saadakseen äänioikeuden, äänestysaktiivisuus kasvaisi koska pääasiassa ne jotka sen vaivautuisivat suorittamaan, vaivautuisivat myös äänestämään.

sunnuntai, 14. lokakuu 2012

. . . ylen uutisointi ei synny totuudesta




LO AND BEHOLD!

No nyt se on tehty. Talvisota on tutkittu.

Huolimatta siitä, mitä tutkimus ja tutkija sanovat, YLE kertoo messiaanisesti kuinka asiat the todellisuudessa ovat: 

"Talvisodan henki ei syntynyt isänmaallisuudesta"

Mutta hetkinen!

Jonkin verran sotahistoriaan, soturihenkeen ja sen vaikuttimiin perehtyneenä elämänkoulun pysyväisoppilaana herää kysymys mistä(hän) tässä(kin) on (taas) kysymys? Pilkotaan siis ylenanti pienempiin osiin. Itse artikkeli on pitkä, joten kommentoin palasittain vain tapaa jolla yle (tarkoituksella pienellä, eli on sic!) vetää sirpin mutkaa suoraksi.


"Ensimmäisenä sotapäivänä puna-armeija ei tuhonnut asumuksia eikä karjaa, vaan esiintyi vapauttajana. Rajalla sijaitsevaan kylään puna-armeijaa seurasi "venäläinen kunnallishallinto" ja kokous pohjustamaan kansanvaltaa.

Neuvostoliiton valtaamalle Juntusrannalle ilmestyi elokuvaprojektori, ja Osuuskaupalla järjestettiin tanssiaisia. Ryöstelykielto piti kohtalaisesti. Autiosta talosta katosi kahvipannu, herätyskello ja naisten kenkäpari. Toisaalta puna-armeijan sotilaat ruokkivat vanhuksia ja vaivaisia.

Boldaukset yksi ja kaksi: Eli valloittaja ei polta kylää ja ylläpitoa itsensä alta? Onko tämä joku "uutinen"? Kun kylä poltetaan ja karja tuhotaan on sille aina jokin syy. Syy voi olla yhtä lailla niin järjetön kuin järjellinenkin. Järjettömiin kuuluvat kosto yms perusteet. Valloittaja ei kosta ottaessaan alueet haltuunsa, on vain puhtaan loogista että olemassa olevaa infraa hyödynnetään. Mutta ylelle tämä lienee osoitus puna-armeijan vilpittömistä aikeista, samoin kuin boldauksessa numero kaksi elokuvaprojektorin messiaaninen ilmestyminen. Elokuvaprojektorin, kunnallishallinnon ja kansankokouksen - aivan niin kuin tanssiaistenkin - tarkoitus oli assimilaatio. Niiden tarkoitus ei ollut viihdyttää ja miellyttää paikallista populousta. yle jättää kuin vahingossa mainitsematta että elokuvaprojektori ei pyörittänyt viihdeteollisuuden eikä edes kulttuuriteollisuuden rullia, ei edes Tarkovskin Stalkeri'a (...jonka suljettua maailmaa on usein pidetty totalitarismin allegoriania. - Rauno Repomies) vaan lähetti neuvostoihmisille tarkoitettua propagandaa. Tanssit (kuten ihan artikkelin lopusta käy - todennäköisesti täysin vahingossa - ilmi) oli tarkoitettu viihdyttämään neuvostosotilaita. Eikä mitään ukrainalaisia mosureita vaan puoleelle uskollista ja luotettavaa upseeriaineista, hyödyntämällä paikallisten naisten tarjoamaa kehkeytystä. Tämä kaikki on puhdasta assimilaatiota. Tietysti, on vaikea saada paikalliset naisihmiset tuottamaan uusia neuvostoihmisiä vapaaehtoisesti ja ilman väkivaltaa (joista tosin tulee myöhemmin - kuten käy ilmi jos historiaa tutkii pidemmälle - poliittisesti epäluotettavia kakkos-, kolmos- tai jopa kutosluokan neuvostoihmisiä) ellei heidän vanhemmistaan ja isovanhemmistaan pidä näennäisesti huolta. Niinikään propagandaa pitää myös tukea teoilla, ei siinä mitään. Kun vallattua kylää "kohdellaan hyvin", pidemmällä olevat valtaamattomat kylät ovat jo vihollisen saapuessa paikalle lähtökohtaisesti myötämielisempiä.

Propagandan implementointia, kuin suoraan oppikirjasta.

...ja vielä; vai että autiosta talosta? Miksi sitä talon autiutta piti alle- ja päälleviivata? Sosiaalista omaisuutta, siis? Ei, kyllä sillä kahvipannulla oli ihan omistaja. Omistaja, joka ei ollut halunnut poikiensa jäävän katselemaan ryssän kaitafilmejä tahi tyttäriensä viihdyttämään osuuskaupalle poliittista neuvostoaatelia. Omistaja, joka oli evakuoinut kaikkein arvokkaimman syvemmälle Suomeen. Ryöstelyä tapahtuu sodassa ja rauhassa, ei siinä mitään. Mutta miksi tämä pitää esittää kuin siinä ei olisikaan mitään pahaa, kun se tarpeettomasti vaivaudutaan ottamaan esiin?


"Suomussalmella vangiksi jääneitä kymmeniä suomalaisia Neuvostoliitto kohteli eurooppalaiseen tapaan eikä pannut toimeen massateloituksia tai kidutuksia. Neljätoista teloitettiin, mutta ”toisen maailmansodan mittapuulla miehittäjän hallintoa voinee luonnehtia suorastaan jalomieliseksi”, kirjoittaa Keskisarja.

Tutkija ei löytänyt mitään viitteitä joukkoraiskauksista, jotka kuuluivat itsestäänselvyytenä muinaisiin sotiin ja toisen maailmansodan päärintamalle.

Boldaus kolme ja neljä: Vangiksi jäi "kymmeniä", ja neljä toista teloitettiin. ylenannon mukaan "ei massateloituksia"? Olen jo aiemminkin kommentoinut toimittajien numerotaidottomuutta, mutta tämä on jo silkkaa punapropagandaa. Neljätoista mistä tahansa kymmenluvusta alle 100 on saatanan iso prosentti. Oletetaan että vankeja otettiin siis se 100, vaikka todellisuudessa luku lienee lähempänä 50 kuin sataa (?). Sadasta vangista neljätoista teloitettua on 14 prosenttia - vankiluvun pienentyessä prosenttiosuus kasvaa kiihtyvästi, mitä alemmas tullaan. Tämäkö ei ole "massateloitus"? Ei ehkä, jos massateloitus mitataan absoluuttisina lukuina, eikä suhdelukuina. Suomen armeijan tappiot olivat kymmenen prosentin luokkaa, ja kymmenen prosentin tappiot ovat yhteiskunnallisesti järisyttäviä. Onkin suorastaan surkuhupaisaa että jos on tilastollisesti suurempi todennäköisyys tulla teloitetuksi vangiksi jouduttuaan kuin kuolla taistelutoiminnassa, Suomen verorahoilla ylläpidetty yleisradio ei pidä tätä juuri minään. Tai, ehkä kyse on siitä että massateloitus-määritelmä ei täyty, koska vangit kuuluivat väärään kansakuntaan, tai taistelivat ylen mukaan väärän politiikan puolesta (vastahan yle vinkui siitä että neuvostovangeilla syötettiin huonoin ruoka)? Mitä tulee tuohon väkisinmakuuammuntaan, niin jos kylässä asustaa vaikkapa vain kaksikymmentä paritteluikäistä naista on edellä erotellun absoluuttisiin numeroarvoihin nojaavan numeraalilogiikan mukaan helppo ymmärtää "ettei joukkoraiskauksia tapahtunut." Raiskaukset kuitenkin kuuluvat - niin ikävää kuin se onkin - sodankäynnin yhteyteen (esimerkiksi sub-Saharan sodissa se on suorastaan strategia, vielä tänäkin päivänä ((asia jota yle ei ehkä halua tässä kohdin mitenkään erityisesti korostaa?)) -Toim. Huom.) ja siksi sellaisia tapahtui myös tutkimuksen käsittelemänä ajankohtana. Tämä asia olisi ollut syytä mainita myös, vertailukohtana jos ei muuten.


" Kun Suomi pääsi Raatteen tiellä niskan päälle, suomalaislähteissä ei puhuttu tappamisesta vaan "tuhoamisesta" tai kolonnan "suolaamisesta". Korvessa alueen puhdistus vihollisesta oli "jänisjahtia".

Boldaus viisi: Tämä kohta hämmensi itseäni. Oliko tämän uutisoinnin tarkoitus jotenkin epäinhimillistää suomalaisen sotilaan suhtautumista vihollis-ihmisiin?

Tällaista asiaa uutisoitaessa olisi suotavaa että sitä myös ruodittaisiin hieman. Asiahan on niin, että myös vihollinen on ihminen, ja ihmisen surmaaminen on ihmiselle vaikeaa. Eräs tapa lievittää psyykkistä syyllisyyden taakkaa sekä kynnystä vihollisen surmaamiseen on epäinhimillistää vihollinen, ja etäännyttää sotilas ihmisen surmaamisesta. Asiasta voi lukea tarkemmin esimerkiksi tutustumalla Dave Grossmanin tuotantoon.


Joulukuussa Stalinin syntymäpäivänä venäläiset hyökkäsivät vodkamaistissa ja antoivat kalliin lahjan, henkensä. Keskisarjan mukaan suomalaiset eivät olisi Mannerheimin kunniaksi vastaavaa tehneet.

Boldaus kuusi: WTF? Mitäköhän Keskisarja ja ylen uutistoimitus ylipäätään ovat tällä tahtoneet sanoa, muuta kuin yrittäneet dissata Mannerheimia ja tämän merkitystä suomalaisille? Neuvostoihmiset olivat sankareita, jotka kuolivat yksilöä suuremman sankarin puolesta - aivan toisin kuin suomalaiset jotka eivät sitä olisi tehneet, puhumattakaan siitä että Marski olisi ollut sankari? Vai siis mitä? Luulen että kyse on kuitenkin enemmän ylen typerästä kysymyksen- ja lauseiden asettelusta kuin Keskisarjan omasta tuotannosta... Kaikkein eniten kuitenkin kyseenalaistan koko rinnastuksen mielekkyyden. Stalinia ja Ratsumiestä ei tule asettaa vierekkäin. Toinen oli diktaattori ja toinen armeijan ylipäällikkö. Toinen oli... noh, diktaattori ja toinen ammattisotilas. Toinen oli... noooo diktaattori ja toinen filantrooppi, seikkailija ja herrasmies.

Ja lopuksi ydinkohtaan: muottiin valettuun isänmaallisuuteen!


Ai ai ai, tämä on kuulkaa hyvää paskaa. Koko uutisen idea kiteytyy tähän  "kansallisen tarkoituksen" mitätöintiin, nollaamiseen, nykykielessä ehkä resetointiin. Suomalaisuus on de facto topeliaaninen myytti, sosiaalinen konstruktio, jonka ovat luoneet väärin-ajattelijat ja jota ylläpitävät sekä vahvistavat vain valehtelijat ja ajatusrikolliset (nuo rikollisista suurimmat). 

ylen juttu kuuluu näin:

Tutkimuslähteistä huokuu tunnelma, että suomalaissotilailta hautautui kansallinen tarkoitus.

- Nälkäisen, paleltuneen, parikymmentä kilometriä putkeen hiihtäneen ja vuorokausia valvoneen miehen kannustimena tuskin enää takoi muottiin valettu isänmaallisuus.

Taistelutahdoksi tiivistyivät viha, vastuuntunto, luottamus päällystöön, porukan yhteishenki ja itsesuojeluvaisto.


Olen vakuuttunut että yle halusi uutisoida tämän nimenomaisen historiantutkielman vain tästä yhdestä syystä, eli voidakseen torbedoida vuosien 1939-40 tapahtumien kautta vuosien 2011-12 yhteistä kansallista tarkoitusta.

ylen harjoittama ylenkatse - eli se että sormi pystyssä kerrotaan puolitotuuksia messiaanisesti ilmestyvistä elokuvaprojektoreista ja kansanmurhakommunistihallinnon järjestämistä osuuskaupan tanssiaisista - on kyllä henkeäsalpaavan kömpelöä. Täytyykin olla erittäin yksinkertainen mieli ettei huomaa uutisoinnin (ja kirkuvan otsikon) tarkoituksenmukaisuutta, mutta onhan meissä sellaisiakin. Tärkeintä on ehkä kuitenkin hieman raadella tuota oletettua ero esitettyjen tuntojen ja mielialojen välillä ("muottiinvalettu isänmaallisuus" contra viha, itsesuojeluvaisto, yhteishenki, etc).

Luulen että Keskisarja on halunnut sanoa ettei suomalaisia sotilaita ohjelmoitu toteuttamaan hallinnon keskitettyä tahtoa oman henkensä kaupalla. Voin tietysti olla väärässä - asia johon ylen katse ei sorru - mutta termi "muottiin valettu" sanan isänmaallisuus edessä viittaisi juuri tähän.

Koska ja erityisesti siksi että isänmaallisuus ei ole synonyymi millekään etukäteen ohjelmoidulle keskitetylle ja muottiinvaletulle tarkoitukselle.

Isänmaallisuus on ryhmäidentitetti eli yhteinen tunnetila ja arvopohja, joka pitää jokaisessa käyttökontekstissaan purkaa osiin jotta se voidaan ymmärtää oikein. Esimerkiksi neuvostoihmisille, niille ylen riviensä välistä hehkuttamille sankareille jotka antoivat teräsmiehelle tämän syntymäpäivänä kalleimman mahdollisen lahjan jonka sotilas - ja ihminen - voi antaa, eli henkensä, isänmaallisuus epäilemättä oli johonkin pisteeseen asti muottiinvalettua kansallista tarkoitusta. Ainakin heitä eteenpäin kuoleman uhka niskassa piiskanneille poliittisille upseereille se oli sellaista.

Voidaksemme kuitenkin arvoida suomalaista isänmaallisuutta, meidän on syytä tarkastella mikä on valtio. Valtio on kansa, hallinto ja maantietellinen alue. Koko 1900-luvun alkupuolisko - ja pitkään ennen sekä pitkään sen jälkeenkin - oli vahvaa kansallisaatteen aikakautta, vahvojen kansallisvaltioiden aikakautta. Toisin kuin nykyaikana halutaan - ja ennen Napoleonia haluttiin - ajatella, valtio ei ollut ainoastaan valtion johto (terveisiä Jyrkille). Valtio olivat ne itsenäiset ihmiset, ja heidän maallinen omaisuutensa jotka asuivat jollain maantieteellisellä alueella, sekä heidän (alhaalta ylöspäin) asettamansa hallinto.

Näistä lähtökohdista suomalainen mies puolusti esimiestensä alaisuudessa omaa, perheensä ja naapuriensa henkiä, omaisuutta sekä vapautta olla itsenäinen ja vahva. Näiden arvojen uhkaaminen kasvatti vihaa, itsesuojeluvaistoa, porukan yhteishenkeä, luottamusta suomalaisiin esimiehiin, sekä vastuuntuntoa. Nämä tunteet eivät olleet muottiin valettuja tai pakoitettuja, vaan täysin ajan hengen mukaista, luonnollista suomalaista isänmaallisuutta.

Summa summarum: ylen uutisointi ei synny totuudesta vaan parhaimmillaankin konteksteistaan irroitetuista puolitotuuksista, joita käsitellään ja viljellään juuri siten kuin omaan agendaan katsotaan sopivaksi - eikä se agenda ole T I E D O N välittäminen vaan paremminkin mielipiteen- ja käsitysten muokkaus. Minulla on ehdotus. Talvisodan veteraaneja on vielä olemassa, ja he ovat paikoin vielä erittäin hyvässä kunnossa. Miksi emme kysyisi heiltä tästä asiasta, sen sijaan että annamme ylen yli- ja alitulkita historiantutkijoita sekä päättää niin meidän kuin sotaveteraaniemmekin puolesta?

Yksi asia on myös varma. Tällainen paskajournalismi sataa vääjäämättä suoraan perussuomalaisten siiloon. Kerta toisensa jälkeen. Mitä se, ettei yle opi asiasta mitään, kertoo ylen toimittajien ja hallinnon tasosta?



(Lainausten boldaukset allekirjoittanut - Toim. Huom.)




keskiviikko, 10. lokakuu 2012

. . . ne tuhoaa kaiken tullessaan tanssimaan



Sieltä ne tulee, pyörivät sähkökoneet!





Wiredin artikkeli keskikesältä käsitteli  D R O N E -harrastuksen kasvua, suorastaan räjähtämistä, Yhdysvalloissa...ja vähän muuallakin.

Artikkeli on luettavissa täältä: http://www.wired.com/dangerroom/2012/06/ff_drones/

Wired-artikkeliksi teksti on asiasisällöltään hieman vaatimaton. Ja lopussa kirjoittaja Chris Anderson menee täysin harhaan:
 
"There’s no reason to believe that cheap drones will usher in a weaponized hellscape any more than the invention of helicopters did.

Chris Anderson vähättelee näiden laitteiden muodostamaa uhkaa vertaamalla sitä helikopterien käytön leviämisestä seuranneisiin uhkiin. Lienee yleisesti hyväksyttyä että helikoptereiden tullessa laajemmalti käyttöön ne eivät silti mitenkään erityisesti hetkauttaneet yhteiskunnan turvallisuustilannetta tai vaikkapa mullistaneet sodankäyntiä.

Jep. Hekoja on käytetty esimerkiksi tehokkaasti joissakin arvokuljetusryöstöissä, ja niitä käytetään sodissa, mutta niiden merkitys on skaalassa kokonaisuuden kanssa. Se ei ole ylikorostunut. On paikkoja joissa niille on käyttöä, ja on paikkoja joissa niistä ei ole katsottu olevan hyötyä. Esimerkiksi Israelin armeija on valinnut olla käyttämättä lentävää ratsuväkeä suuremmissa määrin, ja tulee ihan hyvin toimeen.

Dronet eivät kuitenkaan teknologisena innovaationa ole verrattavissa helikoptereihin, vaikka niiden käyttö mukailisikin samoja käyttötarkoituksia, myös väkivallassa. Dronet vertaantuvat parhaiten matkapuhelimiin ja kannettaviin tietokoneisiin, sekä kaikkein uusimpana innovaationa, tabletteihin. Sen jälkeen kun tietokoneteknologia löi itsensä läpi kuluttajien keskuudessa niiden käyttö rikollisiin ja sotilaallisiin tarkoitusperiin, väkivallankin välikappaleina, kasvaa eksponentiaalisesti.

Oudosti Chris Anderson huomaa kyllä yhtäläisyyden: jokaisella, jolla on puhelin 2.0 taskussaan, on taskussaan sama teknologia kuin mitä dronet käyttävät - ja täysin samalla hinnalla. Helikopteri ei vertaannu tähän kategoriaan juuri saatavuus-, käytettävyys- ja kustannusaspektien takia. Drone - kuten matkapuhelinkin - tulee kuitenkin jokaisen saataville. Ja tällöin jokaisen ulottuvilla on ne samat temput muutamilla satasilla, joita voidaan suorittaa satojen tuhansien eurojen hekoilla. Noin niinkuin kärjistetysti.

Chris Andersonin asiantuntemusta droneista ei käy kiistäminen. Siksi artikkelin harha-arvio pohdituttaa.

Tässä sensijaan suomalainen turvallisuusalan lehti Kontrolli jo huhtikuulta, jossa asiaa sivuava artikkeli (linkistä tulee koko lehti PDF:nä): http://www.mediafire.com/download.php?plyz9eu175enndw




maanantai, 17. syyskuu 2012

. . . koko kansa proxynä




Muistaakseni nostin Kiinan valtiollisten tavoitteidensa ajamiseksi käyttämät proxyt esille viimeksi, kun he valjastivat yksityisiä kalastusaluksia toimimaan alueellisten kilpailijavaltioidensa intressejä vastaan.

Nyt proxyjen käyttö on noussut Kiinassa kuitenkin ennen näkemättömälle tasolle.

Kiinan ja Jaappanin ulkopoliittinen selkkaus on saanut mielenkiintoisen piirteen Kiinan hallituksen alkaessa käyttää kansaa proxynä kohdistaessaan painetta Japaniin. Siis ihan koko kansaa.

Yksi asia on varma: tällaista tullaan näkemään jatkossa yhä enemmän. Erityisesti kvantitatiivisesti, mutta myös kvalitatiivisesti.

Toinen asia on paljon epävarmempi: toimiiko Kiina itselleen kokonaisedullisesti vai onko valittu reitti lopulta huonompi?

Kiina ei ole enää pitkään aikaan ollut esimerkiksi tuotannon ulkoistajan paratiisi, vaan kuten kaikessa vaihtelu on kääntynyt niin että nyt tuotantoa ulkoistetaan muualle ja viedään takaisin kotimaahan. En tunne Japani riippuvuutta Kiinasta, mutta mikäli se on pieni tai pienenemään päin on mahdollista että Kiina sahaa omaa oksaansa.

Päinvastaisessa tilanteessa Kiina taas on jo voittanut. Jos asian ratkaisee siis vain ja ainoastaan näiden kahden valtion keskinäinen välienselvittely.




perjantai, 14. syyskuu 2012

. . . takaahaettu



Ei kun sellainen tuli mieleeni, pohtiessani koko profeetta-hässäkkää, että iskut sattuivat mitä sopivimmin juuri oikeaan ajankohtaan 9/11. Niin ikään Washington esitti näkemyksensä etteivät lähetystöiskut olleet spontaaneja vihanpurkauksia vaan suunniteltuja keikkoja.

Kyseessä voikin olla erittäin nokkela 4th GW informaatio-operaatio. Yhdysvalloille - ja koko läntiselle maailmalle - vihamieliset tahot - todennäköisesti islamistiset kuten AG - ovat tehneet videon tarkoituksenaan käyttää sitä proxynä saadakseen kolmannet osapuolet toteuttamaan väkivaltaa heidän puolestaan. Sopisi kuvaan: näin toteutettu hyökkäys on erittäin tehokas, epäsuora ja erittäin kustannusystävällinen.